sitoutuminen omaan itseen

Katja Frange Intuitio -kortit

Meneekö sullakin turhaan energiaa pähkäilemiseen? Haluat jotain, tai et sittenkään.. Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa.. No kohta.. Ehkä.
Aloitat uusia dieettejä, harrastuksia, projekteja.. Ei kun en aloitakaan.. Haaveilet siitä mitä muut tekee instagramissa, ja voivottelet kun sulla ei ole samanlaista elämää.. Toivot ja haikailet.

Tiedätkö mikä kuviossa mättää? Se, että sinä et sitoudu. Silloin ei myöskään saavuta asioita.

Kaikki alkaa siitä, että teet päätöksen. Mitä haluat tavoitella?
Onko se hyvinvoiva keho, terveellinen ruokavalio, siistimpi koti? Haaveiletko kenties vuodesta ulkomailla, mutta siitä ei tunnu tulevan todellista. Tai se uusi työpaikka vaan antaa odottaa itseään.

Kun teet itse päätöksen sitoutua, on silloin päätöksessä pysyminen helpompaa.
Ennen päätöstä voit kellua monien mahdollisuuksen meressä pääsemättä mihinkään, mutta päätös järjestää palaset yhteen, selkeyttää ja laittaa asioihin vauhtia.” -Katja Frangen Intuitio -kortit
Kun olet tehnyt päätöksen, se vapauttaa energiaa muihin asioihin. Tiedät, mihin suuntaan aiot mennä, ja päämäärätön haahuilu loppuu.

Kun pohdit mikä on unelmiesi tiellä, pyydän sua tarkastelemaan päivittäisiä tapojasi. Luoko ne jotain mitä sinulla ei vielä ole, vai luotko itsellesi samaa arkea päivästä toiseen?

Tämä quote, joka pyörii pitkin internettiä tiivistää asian hyvin. Olkoonkin kliseinen.

“the secret of your future is hidden in your daily routine”

Menestyksesi salaisuus on piilotettuna päivittäisiin tapoihisi. AMEN.

Vaihda päivittäisiä tapojasi. Päästä irti sellaisista, mitkä pitää sua paikallaan. Jos haluat edes pienen muutoksen elämääsi, vaatii se jonkun tavan/rutiinin muuttamista.
Mitkä asiat on tällä hetkellä sellaisia mihin olet sitoutunut? Sängystä ylös nouseminen, töihin meno, netflix iltaisin, hampaiden pesu, lasten hoitaminen.. ?
Voisitko sitoutua päästämään irti jostain tavastasi?
Minkä uuden tavan toisit päiviisi?

Luo tapoja, jotka vie sua eteenpäin.

Mulla on tavoitteena päästä parempaan fyysiseen kuntoon, mutta olen laiska liikkuja. Sohva on paljon mukavampi ajanviettotapa kuin kävelylenkit räntäsateessa. Olen muutenkin ajatellut aina, että se on kaikki tai ei mitään. Mikään pieni liikunta ei kannata, jos ei heti tee verenmaku suussa. Mulla toistuukin sama kaava aina ja uudelleen -> aloitan kuntokuurin, kävelen päivittäin tunnin, teen jumpan ja päätän että syön pelkkiä terveellisiä ruokia hamaan loppuun asti -> viikon päästä väsähdän ja tulee totaalinen luovuttaminen.
Kun ei näe niitä tuloksia viikossa, miten voisi motivaatiokaan riittää?
Nyt olen ottanut asiaan toisenlaisen näkökulman ja olen aloittanut pienestä. Aloitan jokaisen aamun aurinkotervehdyksillä, ja meditaation jälkeen teen lankun. Näin olen tehnyt nyt noin kolmisen viikkoa, ja halu muuhun liikuntaan on kasvanut. Kroppa toivoo liikuntaa, ja huomaan venytteleväni ja valitsevani kävelyn aina kuin mahdollista. Malttamaton minä tosin katselee kaihoisasti peilistä ja ihmettelee missä se mallivartalo nyt luuraa, mutta mieli on ollut yllättävän kärsivällinen.

Elämä on jatkuvaa opettelua. Aivot on mukavuudenhaluiset, ja ne haluaisi mennä sieltä, minkä ne tietää. Uuden opettelu on raskasta ja väsyttävää, ja aivot tekee kaikkensa saadakseen sut takas vanhoille raiteille. Tekosyitä, helpompia vaihtoehtoja ym.. Mutta kun pääset epämukavuusalueen ohi, jossain vaiheessa huomaat uudesta tavasta tulleen rutiinin.

Katja Frange Intuitio -kortit

Mä en ole luultavasti kertonut sulle vielä mitään, mitä et olisi kuullut jo ennenkin. Mutta jos et jo elä unelmaasi, jossainhan mättää, eikö? Omalla kohdallani se on ollut sitoutumisen puutetta. Luovuttamista heti alkuinnostuksen lopahdettua.
Tavoitteen saavuttaminen vaatii tekoja, pelkkä tieto ei riitä.

Nykyään sitoudun. Ei ole liian pientä asiaa, mistä ei voisi aloittaa.
Se, etten katso puhelinta ennenkuin olen tehnyt aamurutiinit (vaatii uskomatonta tahdonvoimaa). Se, että teen meditaation joka ikinen päivä. Se, että käytän hammaslankaa joka aamu. Se, että nostan lattialle tippuneen tavaran heti, vaikka olisi kiire. Se, että en käytä sanoja ‘mun on pakko, mun täytyy’. Nämä, ja paljon muita.

Vielä jokin aika sitten olisin ajatellut että ei näillä asioilla ole mitään väliä. Pieniä mitättömiä pisaroita valtameressä. Mutta ei se niin ole. Ei ollenkaan. Musta tuntuu että mä olen lojaali itselleni, ja se saa mut tuntemaan oloni vahvaksi. Aikaansaavaksi. Menestyneeksi. Miettikää! Noin pienet teot!

Se on vaatinut sen että olen ottanut roolin oman elämäni käsikirjoittajana ja ohjaajana, enkä näyttele enää sivuroolia sätkynuken muodossa.

Minkä uuden tavan sä voisit ottaa päivittäiseen ohjelmaasi? Ottaisitko multa haasteen vastaan, ja teet kahden viikon ajan itsellesi uutta asiaa? Sitoudut siihen päivittäin, vaikka olisi esteitä. Kahden viikon jälkeen pohdi miltä uusi tapa on tuntunut, ja onko se sellainen mitä haluaisit jatkaa? Mitä muutoksia huomasit itsessäsi?

Läsnäolon hetkiä toivotellen, Jaana

Ps. Seuraava workshop 20.11, teemana rakkaus & läsnäolo. Lisätietoja täällä.

Jätä kommentti

Captcha loading...

inner wisdom here -blogi on kaunis katsella, se pistää ajattelemaan ja toivottavasti inspiroi sinua kokeilemaan jotain uutta. Rakastan hyvää -mielummin jonkun muun tekemää- ruokaa, haaveilen kerrostaloasunnosta isoine ikkunalautoineen ja haluaisin pukeutua kuin ranskattaret.
Kiva kun tulit vierailulle,

Jaana

Pin It on Pinterest

kerro tästä