matkalla

Janoan tietoa, löydän sitä vahingossa ja kuin ihmeen kaupalla sisäistän sen heti. Näin käy harvoin, eli otan sen selvänä merkkinä, että nyt on jonkunlainen herkkyyskausi menossa. Yleensä puhutaan lasten herkkyyskausista, voisinkin oikeastaan verrata tätä lasten kuivaksi opetteluun. Pitää tunnistaa koska lapsi on valmis ja toimia heti. Tarkkailla merkkejä, mikä toimii tälle pienelle ihmiselle, vai voisiko yrittää toista tapaa jos onnistuisi vielä paremmin? Tärkeintä on toimia heti, eikä anna tilanteen mennä ohi.

Siltä musta tuntuu tällä hetkellä. Hirveä hinku oppia, ja pelko siitä että se tunne menee ohi. Tai oikeastaan tiedän, ettei se mene ohi, ei tällä kerralla. Edellisellä kerralla en ollut vielä valmis, mutta sen jälkeen olen ehtinyt kasvaa muutaman vuoden.

Some suoltaa informaatiota tasapaksuna virtana, ja viime aikoina sieltä on silmään osuneet vain tietyn tyyppiset asiat. Kuinka luottaa omaan sisäiseen ääneen? Miten saada se oma sisäinen viisaus käyttöön, joka on siellä jossain, mutta kadonnut matkan varrella? Miten saisin kaiken turhan suljettua ulkopuolelle ja oppia luottamaan intuitiooni?

Vielä vuosi sitten instagramia selatessa zoomasin toisten asukuvia, nyt kuvat sirosti suojatien yli hyppelehtivistä naisista menee massana ohi, ja itseään etsivät, tietynlaista henkisyyttä huokuvat ihmiset vetää puoleensa. Ne suorastaan hyppää silmille, huutaen katso, lue, opi!

Tähän olisi sopivaa sanoa, että nyt olen löytänyt itseni, tiedän mihin kykenen ja alan elämään täysillä tästä päivästä lähtien. Mutta eihän tämä elämä niin mene. Muutos on ainoa pysyvä asia elämässä, ja perillä olo on varmasti tylsää. Ja olen oikeasti oppinut nauttimaan siitä, että joka päivä voi oppia uutta. Mielenkiintoisia kirjoja lukiessa ja podcasteja kuunneltaessa se oivaltamisen tunne on ihana, lämmittävä. Johon myös negatiiviset ajatukset yrittää päästä osingoille, mutta mennyttä on turha murehtia, sen jo tiedän.

Miksi sitten pitäisi lähteä tällaiselle matkalle, koska eikö asiat ole hyvin? On perhe, ihana mies, työpaikka ja unelmien koti. Miksi tehdä ongelma siitä, mikä ei ole ongelma?

Vastaus: Pelko siitä, että suoritan elämää eteenpäin. Haluan hiljentää sen kavalan äänen, joka sanoo että maanantai on saatanasta, ja perjantai ainoa oikea päivä elää. Haluan saada elämästä kaiken irti, olla hyvä itselle. Haluan kunnioittaa itseäni, tietäen, että olen tehnyt oikeat valinnat elämässä. Oppia tasapainon itseni, lasteni ja mieheni kanssa. Haluan ymmärtää kaikkia (aloitan lähipiiristä, jatkan koko maailmaan) ja rakastaa. Elää vastuullisesti.

Ja miljoona muuta asiaa, joita en vielä osaa pukea sanoiksi, koska vasta opettelen. Lempeästi, ilman pakkoa, sisäistä ääntä kuunnellen.

Sen jo tiedän, että kirjoittaminen on mulle tapa ymmärtää asioita. Saada ajatukset lauseiksi, siihen järjestykseen, mihin ne tässä vaiheessa suostuu asettumaan.

Ja haluan ajatella, että mulla on tarkoitus tässä elämässä. Haluan uskoa, että se on jotain merkittävää. Merkityksellistä. Se ehkä selviää tässä matkan varrella, toivottavasti.

Taito tai kyky, jota emme käytä, muuttuu taakaksi.

(Lause vapaasti suomennettu podcastista Magic Lessons with Elizabeth Gilbert.)

2 kommenttia artikkeliin ”matkalla”

Jätä kommentti

Captcha loading...

inner wisdom here -blogi on kaunis katsella, se pistää ajattelemaan ja toivottavasti inspiroi sinua kokeilemaan jotain uutta. Rakastan hyvää -mielummin jonkun muun tekemää- ruokaa, haaveilen kerrostaloasunnosta isoine ikkunalautoineen ja haluaisin pukeutua kuin ranskattaret.
Kiva kun tulit vierailulle,

Jaana

Pin It on Pinterest

kerro tästä