koronakevät

Ihana kevätaurinko paistaa likaisten ikkunoiden läpi. To Do -lista on valmiiksi niin pitkä, että turhaan edes lisään ikkunanpesua listan jatkeeksi. Ei sitä tule kuitenkaan tehtyä.

Lauantaiaamun leppoisa tunnelma on ansaittu. Viikon työt on saatu kunnialla päätökseen, ja tänään aiotaan vain olla. Koulutehtävät taitaa olla raskaammat näin kotona. Ainakin äidille. Me tarvitsemme lepoa, paljon lepoa. (Äiti tarvitsee lepoa.) Silti kuulen, että aviomies on keksinyt meille kaikille talkoopuuhaa töissä, ja aikoo lahjoa koko poppoon mukaan jätskikiskajäätelöpalkalla. Luulen, että laiskottelu ei siis toteudu tänäänkään, koska “äiti me saadaan oikeat jäätelöt!”

Olen niitä ihmisiä, kenen mielestä koronakevät on elämän parasta aikaa. Saan kiksejä ruokalistan suunnittelusta ja mahdollisimman pienen budjetin ostoksista. Nautin siitä, kun tiskipöytä kiiltää, lapset on ruokittu ajallaan ja ulkoilu on taas säännöllinen asia arjessamme. Nautin uusista rutiineistamme, pizzaperjantaista onkin tullut viikon paras hetki. Kauppareissu kerran viikossa on toinen. Nautin tästä aika karustakin tavasta, millä elämä muistuttaa että miten mä haluankaan elää.

Keskustelu täällä kotona käy kuumana. Miten me jatkamme tämän jälkeen? Miten saamme pidettyä nämä nyt niin läsnäolevat arvot vahvana ja näkyvänä, kun arjen kuormitus vyöryy päälle? Mitä karsitaan? Minkä voisi jättää kokonaan pois?

Vaikka elämäni kevättä elänkin, mahtuuhan tähänkin kaikenlaista. Viikon mittaan saat mahtavia onnistumisen tunteita kun pienin koululaisesi osaa ladata pedanettiin omat koulutehtävänsä ja onnistut kuin ihmeen kautta auttamaan kutosluokkalaista matikan tehtävässä ilman että kumpikaan turhautuu, KUNNES tajuat että nelosluokkalaisen zoom-tapaaminen alkaa samaan aikaan (11:00) kuin seiskaluokkalaisen matikan koe, ja kumpikin tarvitsee samaa laitetta. Kun vihdoin keksit, miten zoom toimii myös puhelimessa, on tunnista mennyt jo “ainakin puolet”, vaikka kello näyttää 11:03. Pienen rauhoittelun jälkeen palaat taas ekaluokkalaisen tehtäviin, ja jatkat samaa ympyrää, kunnes joku vihdoinkin sanoo että “vika tehtävä tehty!”
Ja onhan näiden arjen pikkuhaasteiden lisäksi tottakai mielessä se, että meidän päätoimeentulo on estetty ja tappioita tulee.

Tunnen itseni silti onnekkaaksi. Olemme terveitä. Meillä on koti. Me rakennamme uutta kotia (jonka lainanlyhennykset alkaa luojan kiitos vasta ensi vuonna.) Meillä on rahaa ruokaan. Meillä on toisemme. Meillä on vielä tähän asti ollut tosi hauskaa. Ja meillä on Netflix.

Ihana kun kävit! Mitä sulle kuuluu?

Follow my blog with Bloglovin

Jätä kommentti

Captcha loading...

inner wisdom here -blogi on kaunis katsella, se pistää ajattelemaan ja toivottavasti inspiroi sinua kokeilemaan jotain uutta. Rakastan hyvää -mielummin jonkun muun tekemää- ruokaa, haaveilen kerrostaloasunnosta isoine ikkunalautoineen ja haluaisin pukeutua kuin ranskattaret.
Kiva kun tulit vierailulle,

Jaana

Pin It on Pinterest

kerro tästä