aika, miltä se tuntuu?

Tällä viikolla työn alla on ollut kiire ja siihen reagointi.
Nämä mahtavat ajatukset tässä postauksessa on podcastista The Life Coach School Podcast with Brooke Castillo: Time Management, Making Time.

Ensimmäinen asia, minkä podcastista olen tajunnut, on että multitasking, jotain mitä olen pitänyt hyvänä taitona, onkin päinvastaista. Tosiasiassa voit tehdä vain yhtä asiaa kerralla. Jos teet useaa asiaa kerralla, itse asiassa vaihtelet työstä toiseen ja voi olla, että hommiin meneekin enemmän aikaa. Tämä tieto kolahti muhun totaalisesti. Voitte rakentaa mielikuvan musta juoksemassa ympäri taloa, samalla siivoten, kokaten ja pyykäten, ehkä lasten läksyjä samalla tarkastaen. Se mielikuva ei ole hillitty. Se ei ole kaunis.

Se on kaaos. Ja siltä musta on tuntunut jo pitkän aikaa.

Podcastissa todettiin, että kiire on mielen laiskuutta ja suunnitelman puutetta. Ja kuulkaa, tätä viikon ajatelleena, totean että tottahan se on!

Mieli ei keskity kunnolla hetkeen, vaan suunnittelee jo seuraavaa. Onko tuttua?

Tässä pari vinkkiä muistiin, suluissa mun mietteet ja huomiot viikon varrelta.:

·Tee yksi asia loppuun ennen kuin aloitat seuraavan. Asian loppuunvieminen saa aikaan onnistumisen tunteen, ja se motivoi siirtyä seuraavaan. (Tämä toimii siis ihan kotitöissäkin, joskus se työmäärän ajatteleminenkin saa mut täysin toimettomaksi, ja sen sijaan, että tekisin edes jotain, en tee mitään.)

·KIIRE. Häivytä sana sanavarastostasi. Kiire on mielen käsite siitä, kuinka paljon mietit tekeväsi, eikä mitä teet juuri nyt. (Voi apua miten tuttua! Päässä huutaa kuoro tekemättömistä asioista, ja kroppa ei pysy perässä. Viikon aikana lopetin kiire-sanan käytön, ja sillä oli samantien vaikutusta! Töissä en stressannut niin paljon kuin yleensä, kotona sillä on ollut vielä suurempi merkitys. Lapsille on ollut aikaa ihan eri tavalla!)

·Älä käytä lausetta” yritän tehdä”, vaan “minä teen”. Yrittäminen on ajanhukkaa, kun samantien voit oikeasti tehdä. (Tässä samalla tajusin kuinka paljon käytän sanaa pakko. Mikä negatiivinen kaiku, vaikka asia itsessään ei olisikaan negatiivinen.)

·Jätä turhat ärsykkeet pois. (Mulla eksyy puhelin käteen ihan liian usein. Viikon aikana tässä on tapahtunut iso muutos. Muistutan itselleni, että teen vain yhtä asiaa kerrallaan, ja melkein aina se puhelin jää, koska on tärkeämpää tekemistä.

Nämä neljä jäivät mieleen päällimmäisinä, vaikka opin paljon muutakin mitä en osaa pukea sanoiksi.

Ihaninta tässä ajan hallinnan opettelussa on ollut aika lasten kanssa. Toki mulla on nyt muutenkin tämä herkkyyskausi menossa, läsnäoleminen ja toisten kuunteleminen oikein vetää puoleensa. Surullisinta tässä on tajuta, että kuinka monta iltaa, viikkoa tai jopa kuukautta on mennyt, etten ole ollut lapsille kunnolla henkisesti läsnä. Koska se KIIRE.

Ja kuten viimeksikin totesin. Mennyttä on turha murehtia, ihanaa, että muutos tapahtuu nyt, kuin ei ollenkaan. Se ei tarkoita, ettenkö oppisi virheistäni. Tuntuu, että niin paljon on jo muuttunut mun ajatusmaailmassa.

Mun matkaan näköjään kuuluu opettelua ja opettelua, vaikka monet näistä asioista on päivänselviä. Tiedän, että minä etsin onnen omasta matkastani, jo se kuulostaa niin hyvältä, etten edes tahtoisi asian olevan toisin. Mitä rakkautta tuo pelkkä lause jo herättääkään!

Yksi kommentti artikkeliin ”aika, miltä se tuntuu?”

Jätä kommentti

Captcha loading...

inner wisdom here -blogi on kaunis katsella, se pistää ajattelemaan ja toivottavasti inspiroi sinua kokeilemaan jotain uutta. Rakastan hyvää -mielummin jonkun muun tekemää- ruokaa, haaveilen kerrostaloasunnosta isoine ikkunalautoineen ja haluaisin pukeutua kuin ranskattaret.
Kiva kun tulit vierailulle,

Jaana

Pin It on Pinterest

kerro tästä